kajturunen

Joka hemmolle lisää liksaa

Itä-Savon uutinen 19.1.2011: Sairaanhoitopiiri Sosterin johtajalle palkankorotus (Hemmo Pirhosen palkkaa korotetaan kuluvan vuoden alusta 1000 € ja ensivuoden alusta vielä 700€)

 

JOKA HEMMOLLE LISÄÄ LIKSAA

 

Leena seisoi ikkunan edessä ja katsoi kuuraisia pihakoivun oksia. Paukkuva pakkanen värjäsi taivaan kirkkaan siniseksi ja muodosti valkoisille koivun oksille postikorttimaisen taustan. Oli puolipäivä. Leena katsoi naapurin, Hilja-mummin, pikku mökin huuruisia ikkunoita. Hiljan vanha suomenpystykorva Turre istui rappusilla ulko-oveen tuijottaen ja välillä haukahtaen.

”Ai niin. Uunin pellit piti laittaa kiinni” Leena tuumasi itsekseen ja kääntyi ikkunasta.

Pakkasta oli tänäänkin yli 20 astetta. Sitä oli ollut viimevuotiseen malliin, enemmänkin.

Yht´äkkiä Leena tajusi ettei kaikki ehkä ollut naapurissa hyvin. Miksei mökin piipusta koko päivänä ollut noussut savu, ja miksei Hilja päästänyt koiraa sisään. Pitäisikö tarkistaa.

Hän kietaisi takin ylleen ja astui purevaan ulkoilmaan.

Hilja makasi eteisen lattialla kättään kohottaen. ”Mummi, mitä nyt? Mikä siula on?” Leena kysyi naapuriltaan. ”Ei miula mittään, kohan vuan viskas. En piäse ylös ko ei meinoo jalaka pittee. Auttasitko miut tuonne sängylle.” Hilja kysyi. ”Autanhan mie.” Leena vastasi.

 

 

Purhosen kännykkä soi. ”Purhonen.... mulla kyllä olis tossa iltapäivällä yks palaveri... ai jaa.. niinkö... onko kaikki muutkin tulossa... Kyllä tulen.. .. ai olette kuulleet, oliko se lehdissä ..... helevetin toimittajat.... mikä tehtävä onko se mun vuoro... ..hei minähän olen johtaja, mulle se on ilmoitusasia.” Purhonen lopetti puhelun ja painoi kaiutinboxin vihreää nappia kutsuen sihteeriä nimeltä. ”Sirkka .. Sirkka.” Laatikosta kuului metallinen diskanttiääni: ”Niin” ”Tule tänne” Purhonen komensi. Naisen saavuttua Purhonen jatkoi. ”Olen iltapäivän pois töistä. Pokeriklubin kokoontuminen. Jos Maikki soittaa niin sano että oon jossain tosi tärkeessä kokouksessa joka kestää myöhään iltaan eikä minuu saa puhelimella kiinni niin ettei kannata ees yrittää. Tiesitkö Sirkka että mulla on tehtävävuoro klubilla ja jätkät anto todella haasteellisen homman.” Sirkka katsoi Purhosta äidillisen moittivasti ja heristi etusormeaan. ”Ei töistä kesken päivän saa lähteä kun on aika paljon hoitamattomia asioita ja sitten on vielä se tapaaminen sen potilasturvalautakunnan edustajankin kanssa.” Purhonen hymyili leveästi, ”Sano sille että oon sairaana, ja että varaa uuden ajan.” Sirkkaakin hymyilytti. ”Minkä tehtävän pokeriklubilaiset sinulle antoi?”

Purhonen heilautti kättään Sirkalle merkiksi, että tämä jättäisi hänet rauhaan ja sanoi: ”En kerro.”

 

 

Leena tuki mummua toiselta puolelta ja auttoi asettumaan sängyn päälle. Turre uikutti

hiljaa. Nuolaisi sitten Hiljan vasenta kättä joka roikkui sängynreunan yli.

”Miltä tuntuu” Leena kysyi. ”Pistelee vasenta jalkaa ja kättä” Hilja vastasi. Leena tarttui mummun vasempaan käteen ja pyysi puristamaan. Hän tunsi selvästi puristuksen, mutta heikko se oli. ”Kyllä meijän pittää nyt appuu soittoo. Meinaako se halavata sinnuu” Leena kysyi. ”Ei miule tarvii mittään soittoo, männöö se ohi kohan leppäilen.” Hilja puheli. Leena otti kännykän, soitti ambulanssin.

Räikeästi maalattu sairasauto saapui yllättävän nopeasti. ”Entäs Turre” Hilja kysyi vetisin silmin urheasti yrittäen kuitenkin hymyillä. Kasvojen vasen puoli ei oikein ollut hymyssä kunnolla mukana. Leena kertoi järjestäneensä asian vakuuttaen että koirasta pidettäisiin huolta sillä aikaa kun mummu olisi lääkärissä. Ensihoitajat tutkivat Hiljan ja toinen tokaisi ääneen. ”Kyllä me nyt lähdetään välittömästi keskussairaalaan ja pikimmiten liuotushoitoon. Näyttäs tukokselta” Hiljaa pelotti: ”Lähet sie Leena mukkaan”, hän kysyi. ”Voin mie lähtee jos sie halluut” Leena vastasi ja piti Hiljan kädestä kiinni kun häntä nostettiin autoon.

 

 

Purhonen seisoi peilin edessä kuoleman vakavana. Silmät tuijottivat sumeina näkemättä mitään. Hän puri hampaat voimakkaasti yhteen ja oli hengittämättä. Sitten hän kuiskasi toisesta suupielestä sihahtaen: ”Joka hemmolle pari tonnia lisää liksaa kuussa.” Sitten Purhonen puri hampaansa entistä tiukemmin yhteen ja sulki silmänsä. Ei kulunut kahta sekunttia kun vesi purskahti hänen suustaan ja nauru raikui työhuoneen wc-tiloissa. Johtaja Hemmo Purhonen nauroi sielunsa kyllyydestä. Hän oli aloittanut pokeriklubin kavereiden antaman tehtävän harjoittelun. Sanoa nauramatta lusikallinen konjakkia suussa: ”Joka hemmolle pari tonnia lisää liksaa kuussa.”

 

 

Hilja nostettiin autosta keskussairaalan ensiapuun. ”Tarttee laittaa liuotushoitoon” Ensihoitaja sanoi sairaanhoitajalle poistuessaan. ”Nimi ja muut tiedot”, sairaanhoitaja kysyi Leenalta joka seisoi Hiljan sängyn vieressä. ”Hilja Lempinen, Koivurannantie 211, Paatamo” Leena vastasi. Hoitaja katsoi Hiljaa. Hilja hymyili anteeksipyytävästi enää vain oikealla kasvojen puoliskolla. ”Punkaharjulta siis, oottakaapa vähän”. Hoitaja poistui vastaanottokoppiin soittamaan. Leena siirtyi raollaan olevan oven viereen ja oli etsivinään lehtiä. Hän kuuili hoitajan puhuvan puhelimessa. ”Paatamosta... joo teidän puolelta...

halvauksen merkkejä, tajuissaan, pystyy puhumaan,... liuotushoito aluksi ja sitten tutkimuksiin... on se vanha.. ootas kun otan nuo tiedot tähän esille.. joo on se 77 vuotias. ...en minä voi tietää Punkaharjun erikoissairaanhoidon kustannuksista, mutta jos tää meinataan hoitaa niin se pitää aloittaa heti....ettehän te tätä siellä voi hoitaa... selvä, priorisoikaa sitten minun puolesta. Hei.” Hoitaja laski puhelimen. ”Teidän pitää mennä oman kunnan terveyskeskukseen Punkaharjulle. Siellä halutaan ensin katsoa teidän kunto. Ovat ylittäneet kuulemma erikoissairaanhoidon budjetin ja ovat tarkkoina.”

 

 

Lusikallinen vettä suussa Purhonen oli toistanut yrityksiään liki sata kertaa. Nyt se alkoi onnistua. Hän oli toistanut lauseen niin monta kertaa ettei se enää jaksanut naurattaa. Hemmo Purhonen oli mielestään valmis tehtävän suoritukseen. Hän tilasi taksin.

Purhonen astui klubihuoneistoon sisälle. Häntä oli jo odotettu. Tervehtiessään kaverit taputtelivat Hemmoa olalle. Palkankorotuksesta heiteltiin vitsejä. Joku kertoi Hemmon korotuksen olevan isomman kuin siivoojan koko kuukauden palkka. Hemmo itse vähätteli korotuksen suuruutta sanomalla ”ton verran nyt tippuu rahaa kun ottaa Seurahuoneella naistentansseissa taskusta tupakkiaskin.” Kaverit nauroivat. ”Hei nyt Hemmo tehtävän suoritukseen.” Joku kavereista pyysi. Hemmo istui pöydän päähän ja kaverit kokoontuivat pöydän ympärille. Lusikka ja konjakkipullo otettiin esille. Yksi kavereista kaatoi ensin konjakkia lusikkaan ja ojensi sen sitten Hemmolle. Hemmo Purhonen vakavoitui, otti sitten lusikan ja laittoi konjakin suuhunsa. Hän puri hampaitaan harjoituksissa opitulla tavalla. ”Joka hemmolle pari tonnia lisää liksaa kuussa” sihahti Hemmo suupielestään. Kaverit pidättelivät nauruaan eivätkä uskaltaneet katsoa toisiinsa vaan tuijottivat Purhosen suljettuihin silmiin. Sekunnit kuluivat. Sitten se tapahtui. Hemmo pyrskäytti mahtavalla voimalla konjakin suustaan kavereidensa silmille. Veti vinkuen keuhkoihinsa ilmaa ja päästi mielettömän röhönaurun. Kaverit repesivät myös. Koko porukka mylvi ja hakkasi käsillään reisiään. Naama punaisena verenpaineesta yksi kavereista huusi naurunsa sekaan sekalaisia sanoja, Hemmolla... ikinä kuullut.. ...noin.. paskaista..

Hemmo Purhonen oli epäonnistunut tehtävässään.

 

 

Hilja nostettiin paareilta terveyskeskuksen vuodeosaston sängylle. Vasen puolisko vartalosta ei toiminut enää ollenkaan.

Leena kohotti Hiljan päätä laittamalla toisen tyynyn. ”Tuleeko se lääkäri milloin katsomaan?” Leena kysyi hoitajalta, joka petasi viereistä tyhjäksi jäänyttä vuodetta.

”Ei täällä nyt ole lääkäriä. Huomenna aamusta kuulemma katsoo.” hoitaja vastasi välinpitämättömästi. ”Hilja-kulta, miun pittää nyt lähtee kun se kyyti oottaa. Tuun sitten kahtomaan että millon piäset kottiin” Leena sanoi laskien Hiljan käden kädestään sängylle.

”Pitäkee Turresta hyvvee huolta” Hilja sanoi vaimeasti oikeasta suupielestään. Vasen ei toiminut enää.

 

 

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

0Suosittele

Kukaan ei vielä ole suositellut tätä kirjoitusta.

Toimituksen poiminnat